Jumilla – palanen aitoa Espanjaa

Text: Virpi Sorvisto, Photo: Per Karlsson / BKWine

Julkaistu Kokkola-lehdessä 5.3 2008

Copyright © Virpi Sorvisto & BKWine

Espanja on pilannut suurimman osan kaunista rantaviivaansa. Pilvenpiirtäjien ja mainoskylttien lomasta saa etsiä edes pientä näkymää jossa silmä ja sielu lepäisivät, sitä todellista Espanjaa.

Itärannikolla, Costa Blancalla sijaitseva Alicanten ja suomalaisten suosima Torreviejan seutu eivät ole välttyneet Aurinkorannikon, eli Costa del Solin kohtalolta. Kun matkaa rannikolta kohti Orihuelaa tai Madridia alkaa aitous löytyä lähestyvien appelsiiniviljelmien myötä, ehkä jossain on oikea Espanja.

Sisämaassa maisema on karun kaunis, ei palmuja vaan matalia, maanmyötäisesti kasvavia viinipensaita, joiden lisäksi kivikossa selviytyvät ainoastaan oliivi- ja mantelipuut. Ensikertalainen saattaa jopa hieman säikähtää luonnon jäyhää olemusta. Täällä Murcian maakunnan maalaismaisemissa mieli lepää eikä rannikon rauhattomuudesta ole tietoakaan.

Noin 80 km Välimeren rannalta sijaitsee Jumilla, Kokkolan kokoinen vuorten ympäröimä kaupunki. Perinteinen elämänmeno on kunniassa, aamukahvit nautitaan tupakansavuisissa kahviloissa, siestan aikana kaupunki hiljenee, ainoastaan keskustan kaksi supermarkettia ovat auki. Jumilla on yksi Espanjan suurimmista viininviljelyalueista. Alueen elinkeino nojaa vahvasti maanviljelyyn; viiniin, vihanneksiin ja oliiveihin. Kaupunkia ympäröivät pienet kylät ovat autioituneet, talot ovat tyhjillään ja iäkkäät asukkaat ovat muuttaneet Jumillan keskustan kerrostaloihin. Espanjalaisten kaupunkilaistuessa viljelijöiden on vaikea löytää työvoimaa sadonkorjuuseen, mantelit ja oliivit jäävät puihin, viinisato täytyy korjata köynnösten pensasmaisuuden vuoksi käsin joten poimijoita ei voi korvata koneilla.

Vaikka maaseutu on autioitunut ovat tyhjilleen jääneet talot saaneet uusia asukkaita, rauhaisaa maaseutuelämää kaipaavat eurooppalaiset ovat ostaneet kiinteistöjä ja aloittaneet massiivisia rakennusten entisöimistoimia. Urakat ovat ilahduttaneet erityisesti paikallisia yrityksiä, nyt työt löytyvät omista kylistä, ei tarvitse lähteä rannikon ruuhkiin. Aamukahvin aikaan 20 km Jumillasta rannikolle päin sijaitsevan Torre del Ricon baarissa käy vilske. Pelloilla ja rakennuksilla työskentelevien kyläläisten lisäksi sinne ovat sopineet tapaamisia kiinteistövälittäjät muualta Euroopasta tulleiden asiakkaidensa kanssa. Rauhallinen Murcian maakunta houkuttelee, aurinkoa riittää 300 päivää vuodessa, Murcian ja Alicanten lentokentille on vajaa tunnin ajomatka. Ensimmäiset Torre del Ricon ulkomaiset maanomistajat olivat suomalaisia. Heidän jälkeensä britit ovat tehneet kauppaa ahkerasti.

Viinialueena Jumilla on tehnyt töitä karistaakseen maineensa erittäin alkoholipitoisen bulkkiviinin tuottajana. Alueen oma rypäle, Monastrell, tuottaa tummia, pehmeitä ja hedelmäisiä viinejä. Nykyään Monastrellin joukkoon sekoitetaan hieman Syrah-rypälettä, viini saa enemmän rakennetta ja sitä voi ikäännyttää. Tavallisesti Monastrellista tuotetaan nuorena juotavaa Vino Tintoa. Vuosittainen rypälesato vaihtelee 50 ja 70 miljoonan kilon välillä, viiniä tuotetaan noin 40 miljoona litraa vuodessa. Viljelysten pinta-ala on noin 40 000 hehtaaria. EU-tukien myötä viljelysten määrä on kasvanut, hieman liikaakin. Kolmasosa tuotannosta menee vientiin, Suomestakin löytyy jo alueen tunnetuimpien tuottajien Agapito Ricon ja Casa de la Ermitan viinejä.

Saapuessaan Jumillan kaupunkiin silmiin osuvat osuuskunta San Isidron valtavat terästankit joissa Monastrell-rypäleestä puristettu viini odottaa pullottamista. Osuuskunnan kyltin vierestä löytyy pieni kyltti; Viña Campanero. Tällä pienellä tilalla tuotetaan perinteisin menetelmin upeita Jumillan viinejä. Viña Campaneron kodikas päärakennus sijaitsee omituisesti keskellä teollisuusaluetta, piilossa osuuskunnan takana. Tilalla työskentelee nuori viininviljelijä vaimonsa ja omien vanhempiensa kanssa. Käsityön tulokset on palkittu mitalein ja kunniamaininnoin espanjalaisissa viinikilpailuissa. Koko tuotanto myydään suoraan tilalta kuluttajille, lähiseudun ravintoloihin tai viiniliikkeisiin, jonkin verran myös muualle Espanjaan. Pieni tila on yksi niistä kahdeksasta viinitilasta jotka ovat mukana Jumillan viinitilojen yhteismarkkinoinnissa. Turisteille tarjotaan viinireittiä, Ruta del Vinoa, mahdollisuutta tutustua alueen viinitilojen lisäksi paikalliseen gastronomiaan. Perinteinen Välimeren ruokavalio poikkeaa suomalaisesta; kalaa ja kanaa suositellaan syötäväksi vain muutaman kerran viikossa, punaista lihaa vielä harvemmin. Toivottavasti maakunta pitää kiinni perinteistään, sillä moni matkailija ajelee rannikolta sisämaahan juuri oikeaa Espanjaa etsien. Ja vinkki maaseutumatkailijoille, Valencian ja Murcian maakunnissa Gaspacho ei suinkaan ole raikas, kylmä tomaattikeitto vaan etanoilla höystetty kanikeitto.

Back to the Guest Writer section

Gratis nyhetsbrev !

Du får som tack ett exemplar VinNytt.

Tipsa en vän!